Niin se syksy saapui myös Kosovoon ja äidin tekemät Suomi-villasukat on korkattu. Mukavasti lämmittää jalkoja ja sydäntä. Samalla tuli avattua myös Geisha-patukka. Hups, hyvää oli! Tällaisesta suomitunnelmoinnista huolimatta voin kertoa, että Kosovo alkaa tuntua jo kodilta ja olen onnellinen, että askeleeni tänne johdattui! Olon kotoisaksi tekee ystävät, Balkan ( on jo ennestään pujahtanut sydämeeni), seurakunta, maisemat, viihtyisä koti, kylän tunnelma... ja kyllä... ruoka :). Eikös se koti olekin siellä, missä jääkaapille voi mennä, kun haluaa ;)?!
Tänään Pristinan kaduilla oli myös pienimuotoinen luokkakokous, kun saimme suomivieraita. Kiitollinen mieli! Ja jotenkin luottavainen... tämänkin hetken Jumala näki jo silloin, kun me nelosluokassa ahersimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti