Liikenteen vilskeessä

Kyllä, se olin minä, joka ajoin eilen Kosovon pääkaupungin Pristinan liikenteessä. Minä, joka vasta viime kesänä uskaltauduin ajamaan Helsingin keskustassa. Minä, joka olen sujuvasti väistänyt ajamisen suurkaupunki Kokkolan keskustassa,  jättämällä auton City Marketin parkkikselle. Minä tein sen, yhdessä kahden valppaan kyydissä olijan kanssa. Täkäläisessä liikenteessä ihmisiä ja autoja voi puikkelehtia lähes mistä vain, niin on hyvä, että myös muilla matkustajilla on silmät auki.

Asun pienessä 1000 hengen kylässä Milloshevassa, joka sijaitsee n. 20 kilometrin päässä Pristinasta. Kylän halki kulkee vilkasliikenteinen katu ja välillä on iltaisin vaikea saada unta, kun huoneeni sijaitsee kadun puolella. Tietä pitkin kulkee päivittäin jos jonkinmoista menopeliä aina hevosrattaista panssariautoihin saakka. Suora tie tekee valitettavan monen autoiljan kaasujalan painavaksi ja osa paikallisista tuntuu ottavan tien ylittämisen turhan rennosti. Viimeksi tänään nuori tyttö joutui auton töytäisemäksi ja reilu kuukausi sitten 17-vuotias poika kylällämme kuoli.

Nuorisokeskus House of Hope

Tämän surullisen tapahtuman johdosta kylällämme sijaitseva nuorisokeskus House of Hope järjesti liikennekampanjan. Ensin käytiin koululla pitämässä liikennevalistusta paikallisen poliisin kanssa. Opetukseen toi lisätehoa saksalaisten harjoittelijoiden esittämät draamat ja lopuksi oppilaat kirjoittivat koskettavia kirjeitä autoilijoille.

Maanantaina 15.10. jalkauduimme liikenteen keskelle House of Hope-tiimin sekä kolmen paikallisen poliisin kanssa. Myös suomalaisia rauhanturvaajia oli valvomassa tilannetta. Poliisit pysäyttivät autoja ja tiimi kertoi kuljettajille, mistä kampanjassa on kyse. Saimme myös antaa heille  lasten kirjoittamia kirjeitä sekä muuta varta vasten valmistettua materiaalia. Koskettavaa oli, että jokainen, jolta työparini Leonora kysyi, että olivatko he tietoisia kylällä sattuneesta kuoleman tapauksesta, oli siitä kuullut.

Trebate voziti polako!

Kun kampanjan sisältö tuli poliisille tutummaksi, hän alkoi pysäyttämään kerrallaan kaksi autoa, yhden paikalliselle Leonoralle ja toisen itselleen ja minulle. Minun roolini oli lähinnä sanoa Mir Dita (Hyvää päivää), hymyillä ja ojentaa kampanjamateriaalit. Poliisi itse hoiti keskustelun. Sen verran hänellä oli pilkettä silmäkulmassa, että säikäytti muutamia autoilijoita, pyytämällä henkilötodistuksia... jatkoi kuitenkin pian rennosti selostamaan kampanjan todellista merkitystä. Pari autoilijaa puhui ainoastaan serbiaa ja olin todella onnellinen, että pystyin keskustella heidän kanssaan bosnian taitojeni pohjalta. Osasin jopa sanoa, että teidän tulee ajaa varovasti: Trebate voziti polako!

Liikennekampanja tuli todella tarpeeseen, sillä Kosovossa kuolee vuosittain n. 950 henkilöä liikenteessä. Myös tv-toimitus saapui paikalle tekemään kampanjasta jutun iltauutisiin. Ja hyvän jutun tekivätkin! Haastattelivat autoilijoita, kyläläisiä ja nuorisokeskuksen koordinaattoria Leonoraa. Kuulemma minäkin näyin Kosovon iltauutisissa, vinkeetä!

Kampanjaan kuuluu myös upeat tienvarsikyltit, joissa autoilijoita pyydetään noudattamaan nopeusrajoitusta. Kyltin kuvassa on  lapsia tältä kylältä (sis.pari suomalaista) ja viestinä, että rakastamme elämäämme. Ennen Kosovoon tuloani sain olla mukana kotiseurakuntani Kaustisen Helluntaiseurakunnan lastentilaisuudessa. Siellä lauloimme vanhaa tuttua laulua, jota soisin laulettavan myös tällä kielellä, tässä maassa, näissä sydämissä:

" Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen.
Kaikki säännöt mieleesi paina, paina ne tarkalleen.
Säännöt ne vasta auttavat lasta turvassa kulkemaan.
Vältä vaaraa uhmailemasta, sääntöjä seuraa vaan.

Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on turva verraton.

Suojatietä muista sä käyttää, se kadun poikki vie.
Valkoviiva ohjaa ja näyttää missä on suojatie.
Niin vasemmalle, kuin oikealle katsahda sittenkin,
silloin et jää auton alle tiesi on turvaisin.

Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on turva verraton.

Kaupunki on kauhean suuri, joskus se eksyttää.
Ällös pelkää on apu juuri poliisisetä tää.
Hän voipi vaikka neuvoa, taikka muutenkin auttaa niin.
Siinä missä on paha paikka, turvaudu poliisiin.

Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on turva verraton.

Leikitellä ei pidä tiellä, sen sinä muistat kai.
Monta kertaa leikit ne siellä hirveän lopun sai.
Äitikin uottaa, toivoo ja luottaa lapsia koulustaan.
Ei saa huolta äidille tuottaa tuhmilla tempuillaan.

Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on turva verraton."

Kuvista kiitos, Erno Manni!