Kotini on linnani...

Kotitalo ilta-auringon aikaan

 Niin sinä kävi, että muut suomitalon asukkaat pujahtivat Ranskaan Fidapäiville ja minä jäin talo- ja koiravahdiksi Kosovoon! Valinta oli oma. Kaduttaako? Ei!! Yksin asioita hoitaessa olen oppinut uusia asioita ja bussilla kulkeminen on oiva tapa päästä paikalliseen tunnelmaan mukaan.. kuten myös ne ihanat kahvilat, joissa herkkucappucino maksaa euron...Olen saanut kokea myös seurakuntalaisten sympatiaa ja huolenpitoa.

Pelottaako? Kyllä välillä! Viime yönä heräsin kovaan meteliin. Meni hetki kunnes tajusin, että alakerran pelipaikan väki, pelasi Playstationia vain vähän tavallista riehakkaammin. Minä en ole vielä sinne äijien sekaan uskaltautunut, mutta omistaja tervehtii jo aamuisin iloisesti, kuten myös viereisen putkikaupan pitäjä. Sähkökatkokset ovat osa normiarkea, saa muistaa rukouksin, ettei niitä  tulisi iltaisin, kun on pimeää...

Tässä on kirpun kokoinen Onni-koira! Siltä se todella tuntuu, sillä siskollani on saman niminen koira, merkki vain on Saksanpaimenkoira :). Hyvin näyttää kummallekin uppoavan limsapullolla leikkiminen ajanvietteenä.

Ranska vai Kosovo- ei ollut vaikea valinta minulle. Kumpaan itse menisit mielummin?
Toki mulla on teitä rakkaat Ranskassa olijat ikävä! Olisi ollut huikeaa tavata lähettipäivillä! Shihemi shpejt! Nähdään pian!